Hei! Joka vuosi ajattelen, etteivät puut mitenkään ehdi puhjeta lehteen ennen koulujen loppumista, mutta miten taas kävikään – lapsilla on viimeinen kouluviikko ja ulkona on täysi kesäfiilis! Saatiinkin eka maistiainen lämpimistä tulevista kesäpäivistä viime viikonloppuna ja samalla tietysti pergola kunnolla käyttöön. Tuntuu, että en edes muista, miten ja missä vietimme ennen pihassa aikaa eli pergola on todellakin lunastanut kaikki odotukset! Jännä, miten katettu tila tuntuu jollainlailla huonemaisemmalta ja heti viihtyisämmältä. Eilen katoin meille pergolaan kahvit koulun päättymisen kunniaksi.
Kerroin viime postauksessa pergolan rakentamisesta eli tässä jutussa avaan tarkemmin sen kalustusta, somistusta sekä mitä muuta olemme tehneet pihan kohentamiseksi kesään. Koska pergolan lattialle tullut singeli elää aina jonkin verran jalan alla, päätimme tehdä penkeistä ja kesäkeittiön työtasosta kiinteät. Sekä penkki että työtaso kiinnitettiin pergolan rakenteisiin PROF-kulmalevyillä, jolloin ne saatiin oikeaan korkeuteen ja varmasti vatupassiin. Keittiönurkkaukseen hyödynsimme vanhasta keittiöstämme puretun keittiötason eli taas saatiin todeta, ettei mitään kannata heittää pois! Työtason alaosan peitin kankaalla, jotta sen taakse saa piiloon kaiken ei niin esteettisen. Keittiönurkkaukseen on vielä mietinnässä jonkinlainen seinälle tuleva säilytyssysteemi, mutta se saa vielä odottaa, koska haluaisin siitä mahdollisimman huomaamattoman sekä tiiviin niin, että sisältö pysyy puhtaana esimerkiksi siitepölystä.
Kiinteän kulmapenkin seuraksi löysin vanhan antiikkipöydän, jonka kansilevyn hioin ja käsittelin vaaleaksi. Singelin vuoksi tilassa toimii parhaiten kalusteet, joita ei tarvitse hirveästi liikutella eli CELLOn Rustiikki -sohva oli pergolaan hyvä valinta. Sohva on malliltaan klassinen, mutta materiaalilta kestävää polyrottinkia ja sen mukana tulee valmiina istuinpehmuste sekä kaksi tyynyä, joiden kangas kestää ulkokäyttöä. Myös pergolan verhot ompelin auringonvaloa ja kosteutta kestävästä ulkokankaasta. Pitkän verhon ideana on toimia aurinkosuojana eli sen voi halutessaan vetää eteen esimerkiksi ruokailun ajaksi. Vaikka vielä ei loppukesää huvitakaan ajatella, halusin silti jo tässä vaiheessa pergolaan CELLO Garden -ledvalosarjat, sillä ne tuovat samalla kivan yksityiskohdan sisustukseen sekä kaivattua kontrastia vaaleuden keskelle.
Sävyjen puolesta beige ja viininpunainen ovat tuntuneet hyviltä ja talon pihapiiriin sopivilta valinnoilta, vaikka ehkä trendikkäämpää olisi tällä hetkellä maalata kaikki mustaksi. Viininpunaiset reippaan kokoiset viljelylaatikot olivat alusta asti mukana suunnitelmissa eli seuraavaksi kerron, miten vastaavat voi rakentaa itse. Puutavarana niissä käytettiin höyläämätöntä 15 cm -leveää lautaa sekä laatikoiden sisällä nurkkatolppina 48 X 48 -puutavaraa. Mittaa laatikoille haluamasi koko ja sahaa sen jälkeen tarvitsemasi määrä lautoja. Meidän laatikoiden koko on 130 cm X 48 cm X 60 cm eli lautoja tuli neljään kerrokseen.
Laatikot voi maalata kertalleen ennen kokoamista sekä lopuksi koottuina. Maalina käytin jälleen CELLO Wintex -talomaalia. Kokoa sen jälkeen laatikot ruuvaamalla laidat kiinni nurkkatolppiin ulkokäyttöön sopivilla PROF-ruuveilla. Pohjaa ei kiinnitetä tässä vaiheessa etenkään, jos teet laatikoihin ns. ”valepohjat”, kuten me. Valepohjalla tarkoitan sitä, että laatikot eivät ole täyssyviä vaan pohjalaudat tulevat noin puoleenväliin laatikkoa. Tällä tavoin multaa tarvitaan paljon vähemmän ja kasvusyvyys riittää silti useimmille kasveille. Laatikot kannattaa vuorata suodatinkankaalla, niin multa pysyy paremmin laatikossa.
Toinen iso pihassa tehty parannus liittyy puutarhavadelmiin, joita meillä kasvaa melko reippaasti. Vanhat marjatuet olivat tulleet tiensä päähän oikeastaan jo vuosi sitten eli niiden uusiminen oli nyt ajankohtaista. Mies olisi tehnyt marjatuet kestopuusta, mutta musta tässäkin on ehdottomasti ”ulkosisustamisen” paikka eli hyvä tapa tuoda pihaan mielenkiintoa, on valita myös marjatukiin jokin erottuva sävy! Itse marjatukien nikkarointi lähtee liikkeelle pystytolppien halutusta korkeudesta. Meillä se oli 160 cm, koska osa puskista on todella korkeita. Pystypuina käytimme samaa 48 X 48 -puutavaraa kuin viljelylaatikoiden nurkkatukina eli sahaa kaikki tolpat kerralla haluttuun mittaan. Voit tehdä samalla tolppien päihin pienen koristesahauksen eli sahata kulmat viistoiksi. Tässä vaiheessa tolpat sekä niihin kiinnitettävät 21 X 48 -puurimat kannattaa maalata, sillä niiden maalaaminen on lähes mahdotonta asennuksen jälkeen, ainakaan sotkematta pensaita! Myös tässä maalina käytin CELLO Wintexiä.
Kun maalausurakka on valmis, alkaa tolppien kiinnitys. Tolpat kiinnitetään maahan metallisilla Cetap-tolpanjaloilla. Tolppiin voi halutessa tehdä pienen kavennuksen, jos tolppaa on vaikea saada istumaan tolpanjalkaan tarpeeksi syvälle. Tässä on vähän kahta tekniikkaa sen mukaan millaiseen maahan olet kiinnittämässä tolpat. Jos maa on kivistä, voi olla helpointa laittaa paikoilleen maahan ensin tolpanjalat ja sen jälkeen niihin tolpat kiinni ulkokäyttöön sopivilla PROF-ruuveilla. Jos taas maa on pehmeää, voit kiinnittää ensin tolpat tolpanjalkoihin ja vasta sitten painaa tolpat maahan. Me käytimme ensimmäistä tapaa.
Tolppien rytmitys etenee meillä aina kahden tolpan pareissa eli vadelmapuskan molemmin puolin on tolpat. Lisäksi tuimme päätytolpat yhteen pienellä välipuulla, jotta rakenteesta saatiin todella tukeva. Kun pystytolpat ovat paikoillaan, on aika kiinnittää vaakaan tukevat rimat. Mittaa rimoille haluttu korkeus ja kiinnitä rimat kiinni ruuvaamalla. Koska rima on melko ohutta, kannattaa siihen ensin porata ohuella poranterällä reiät, jotta rima ei halkea ruuvatessa. Me lyhensimme rimat käsisirkkelillä oikeaan mittaan vasta niiden kiinnityksen jälkeen eli tällöin riman katkaistu pää pitää maalata piiloon.
Ero vanhojen ja uusien marjatukien välillä on melkoinen etenkin, kun uusiin valittiiin reippaasti väriä! Tuntuukin, että koko piha sai ihan uudella tavalla ryhtiä. Aion ehdottomasti pitää erilaisten tukien nikkaroinnin mielessä myöhemminkin, jos esim marjapensaille tai köynnöskasveille täytyy rakentaa rimotusta. Eikä muuten haittaa yhtään, että pergolan singelitilaus meni hieman överiksi ja ylimääräisellä kiviaineksella jouduttiin ex-tempore täyttämään myös pergolan vieressä oleva pieni viljelyalue! En voisi olla paljoa tyytyväisempi siihen, miten tämä alue muokkaantui melko vähällä vaivalla paljon huolitellummaksi ja miten koko piha on pergolan ansiosta paljon viihtyisämpi ja toiminnallisempi. Nyt on todella paljon helpompaa miettiä jatkossa istutuksia ja kukkapenkkejä pergolan ympärille eli tuntuu, että pitkään umpisolmussa ollut pihasuunnittelu lähtee tästä nyt omalla painollaan sujumaan! Millaisia kesäprojekteja teillä on tiedossa – kertokaa?
Puutarhan kunnostus kesään ja sisustettu pergola
Kaupallinen yhteistyö K-Rauta
Hei! Joka vuosi ajattelen, etteivät puut mitenkään ehdi puhjeta lehteen ennen koulujen loppumista, mutta miten taas kävikään – lapsilla on viimeinen kouluviikko ja ulkona on täysi kesäfiilis! Saatiinkin eka maistiainen lämpimistä tulevista kesäpäivistä viime viikonloppuna ja samalla tietysti pergola kunnolla käyttöön. Tuntuu, että en edes muista, miten ja missä vietimme ennen pihassa aikaa eli pergola on todellakin lunastanut kaikki odotukset! Jännä, miten katettu tila tuntuu jollainlailla huonemaisemmalta ja heti viihtyisämmältä. Eilen katoin meille pergolaan kahvit koulun päättymisen kunniaksi.
Kerroin viime postauksessa pergolan rakentamisesta eli tässä jutussa avaan tarkemmin sen kalustusta, somistusta sekä mitä muuta olemme tehneet pihan kohentamiseksi kesään. Koska pergolan lattialle tullut singeli elää aina jonkin verran jalan alla, päätimme tehdä penkeistä ja kesäkeittiön työtasosta kiinteät. Sekä penkki että työtaso kiinnitettiin pergolan rakenteisiin PROF-kulmalevyillä, jolloin ne saatiin oikeaan korkeuteen ja varmasti vatupassiin. Keittiönurkkaukseen hyödynsimme vanhasta keittiöstämme puretun keittiötason eli taas saatiin todeta, ettei mitään kannata heittää pois! Työtason alaosan peitin kankaalla, jotta sen taakse saa piiloon kaiken ei niin esteettisen. Keittiönurkkaukseen on vielä mietinnässä jonkinlainen seinälle tuleva säilytyssysteemi, mutta se saa vielä odottaa, koska haluaisin siitä mahdollisimman huomaamattoman sekä tiiviin niin, että sisältö pysyy puhtaana esimerkiksi siitepölystä.
Kiinteän kulmapenkin seuraksi löysin vanhan antiikkipöydän, jonka kansilevyn hioin ja käsittelin vaaleaksi. Singelin vuoksi tilassa toimii parhaiten kalusteet, joita ei tarvitse hirveästi liikutella eli CELLOn Rustiikki -sohva oli pergolaan hyvä valinta. Sohva on malliltaan klassinen, mutta materiaalilta kestävää polyrottinkia ja sen mukana tulee valmiina istuinpehmuste sekä kaksi tyynyä, joiden kangas kestää ulkokäyttöä. Myös pergolan verhot ompelin auringonvaloa ja kosteutta kestävästä ulkokankaasta. Pitkän verhon ideana on toimia aurinkosuojana eli sen voi halutessaan vetää eteen esimerkiksi ruokailun ajaksi. Vaikka vielä ei loppukesää huvitakaan ajatella, halusin silti jo tässä vaiheessa pergolaan CELLO Garden -ledvalosarjat, sillä ne tuovat samalla kivan yksityiskohdan sisustukseen sekä kaivattua kontrastia vaaleuden keskelle.
Sävyjen puolesta beige ja viininpunainen ovat tuntuneet hyviltä ja talon pihapiiriin sopivilta valinnoilta, vaikka ehkä trendikkäämpää olisi tällä hetkellä maalata kaikki mustaksi. Viininpunaiset reippaan kokoiset viljelylaatikot olivat alusta asti mukana suunnitelmissa eli seuraavaksi kerron, miten vastaavat voi rakentaa itse. Puutavarana niissä käytettiin höyläämätöntä 15 cm -leveää lautaa sekä laatikoiden sisällä nurkkatolppina 48 X 48 -puutavaraa. Mittaa laatikoille haluamasi koko ja sahaa sen jälkeen tarvitsemasi määrä lautoja. Meidän laatikoiden koko on 130 cm X 48 cm X 60 cm eli lautoja tuli neljään kerrokseen.
Laatikot voi maalata kertalleen ennen kokoamista sekä lopuksi koottuina. Maalina käytin jälleen CELLO Wintex -talomaalia. Kokoa sen jälkeen laatikot ruuvaamalla laidat kiinni nurkkatolppiin ulkokäyttöön sopivilla PROF-ruuveilla. Pohjaa ei kiinnitetä tässä vaiheessa etenkään, jos teet laatikoihin ns. ”valepohjat”, kuten me. Valepohjalla tarkoitan sitä, että laatikot eivät ole täyssyviä vaan pohjalaudat tulevat noin puoleenväliin laatikkoa. Tällä tavoin multaa tarvitaan paljon vähemmän ja kasvusyvyys riittää silti useimmille kasveille. Laatikot kannattaa vuorata suodatinkankaalla, niin multa pysyy paremmin laatikossa.
Toinen iso pihassa tehty parannus liittyy puutarhavadelmiin, joita meillä kasvaa melko reippaasti. Vanhat marjatuet olivat tulleet tiensä päähän oikeastaan jo vuosi sitten eli niiden uusiminen oli nyt ajankohtaista. Mies olisi tehnyt marjatuet kestopuusta, mutta musta tässäkin on ehdottomasti ”ulkosisustamisen” paikka eli hyvä tapa tuoda pihaan mielenkiintoa, on valita myös marjatukiin jokin erottuva sävy! Itse marjatukien nikkarointi lähtee liikkeelle pystytolppien halutusta korkeudesta. Meillä se oli 160 cm, koska osa puskista on todella korkeita. Pystypuina käytimme samaa 48 X 48 -puutavaraa kuin viljelylaatikoiden nurkkatukina eli sahaa kaikki tolpat kerralla haluttuun mittaan. Voit tehdä samalla tolppien päihin pienen koristesahauksen eli sahata kulmat viistoiksi. Tässä vaiheessa tolpat sekä niihin kiinnitettävät 21 X 48 -puurimat kannattaa maalata, sillä niiden maalaaminen on lähes mahdotonta asennuksen jälkeen, ainakaan sotkematta pensaita! Myös tässä maalina käytin CELLO Wintexiä.
Kun maalausurakka on valmis, alkaa tolppien kiinnitys. Tolpat kiinnitetään maahan metallisilla Cetap-tolpanjaloilla. Tolppiin voi halutessa tehdä pienen kavennuksen, jos tolppaa on vaikea saada istumaan tolpanjalkaan tarpeeksi syvälle. Tässä on vähän kahta tekniikkaa sen mukaan millaiseen maahan olet kiinnittämässä tolpat. Jos maa on kivistä, voi olla helpointa laittaa paikoilleen maahan ensin tolpanjalat ja sen jälkeen niihin tolpat kiinni ulkokäyttöön sopivilla PROF-ruuveilla. Jos taas maa on pehmeää, voit kiinnittää ensin tolpat tolpanjalkoihin ja vasta sitten painaa tolpat maahan. Me käytimme ensimmäistä tapaa.
Tolppien rytmitys etenee meillä aina kahden tolpan pareissa eli vadelmapuskan molemmin puolin on tolpat. Lisäksi tuimme päätytolpat yhteen pienellä välipuulla, jotta rakenteesta saatiin todella tukeva. Kun pystytolpat ovat paikoillaan, on aika kiinnittää vaakaan tukevat rimat. Mittaa rimoille haluttu korkeus ja kiinnitä rimat kiinni ruuvaamalla. Koska rima on melko ohutta, kannattaa siihen ensin porata ohuella poranterällä reiät, jotta rima ei halkea ruuvatessa. Me lyhensimme rimat käsisirkkelillä oikeaan mittaan vasta niiden kiinnityksen jälkeen eli tällöin riman katkaistu pää pitää maalata piiloon.
Ero vanhojen ja uusien marjatukien välillä on melkoinen etenkin, kun uusiin valittiiin reippaasti väriä! Tuntuukin, että koko piha sai ihan uudella tavalla ryhtiä. Aion ehdottomasti pitää erilaisten tukien nikkaroinnin mielessä myöhemminkin, jos esim marjapensaille tai köynnöskasveille täytyy rakentaa rimotusta. Eikä muuten haittaa yhtään, että pergolan singelitilaus meni hieman överiksi ja ylimääräisellä kiviaineksella jouduttiin ex-tempore täyttämään myös pergolan vieressä oleva pieni viljelyalue! En voisi olla paljoa tyytyväisempi siihen, miten tämä alue muokkaantui melko vähällä vaivalla paljon huolitellummaksi ja miten koko piha on pergolan ansiosta paljon viihtyisämpi ja toiminnallisempi. Nyt on todella paljon helpompaa miettiä jatkossa istutuksia ja kukkapenkkejä pergolan ympärille eli tuntuu, että pitkään umpisolmussa ollut pihasuunnittelu lähtee tästä nyt omalla painollaan sujumaan! Millaisia kesäprojekteja teillä on tiedossa – kertokaa?