Moi! Kärsin tällä hetkellä sitkeästä lasimaniasta, joka näkyy ylikorostuneena kiinnostuksena lasipulloja ja -maljakoita kohtaan. Mitä isompi ja näyttävämpi, sen parempi. En yritä ymmärtää, vaikka onhan lasi kaunista ja monikäyttöistä.
Tänään kohtasin ensimmäisen designlasitavaran ja se olikin sitten rakkautta kuuluisalla ensi silmäyksellä. Kuvaviesti tutulle designlasiekspertille (hei vaan Tommi!) vakuutti, että kyseessä oli hinnan puolesta ihan ok löytö. H. Tynellin Palkki edustaa nyt keittiönpöydällä! Mites on, kiinnostaako design-lasi?
I bought my first design vase today. It is made by the famous Finnish designer H. Tynell. I don´t really care that it is _design_, but of course I like to think that this was money well spent. For me it´s more about the form and colour, and in my eyes this has it all!
Tosi kaunista on! Ei ole kyllä IKINÄ?? vielä mua purrut lasimania, mutta täytyy samalla myöntää etten voi muillakaan astioilla kauheasti leveillä. On saatu niin paljon lahjaksi, että pelkään mikä kylmä sota alkaa jos hankin niitä mitä oikeasti haluaisin, mutta kyllä senkin aika vielä tulee;)
Selma: tässä viimeisessä muutossa laitoin kylmästi pois kaikki astiat, joista en tykkää – myös sellaiset ”ihan ok” jutut saivat lähteä kirppikselle. Tilalle olen hankkinut vain sitä, mistä pidän eli mm. Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa. Tulos: kaapit tyhjentyivät ja samalla rahalla sain astioita, jotka ilahduttavat joka päivä! (Juu enkä kertaakaan ole kaivannut niitä vanhoja, joista osasta luopuminen ehkä vähän kirpaisikin)
Joanna: Maksoin vaasista 35 €. Hinnat näissä vaihtelee aika paljon, sillä mm. Huuto netissä pyyntöjä on ollut jopa 100 €. Mitä pienemmät maksoivat?
Vuosia olen ihaillut, hamunnut ja himoinnut vanhaa suomalaista lasia. Tuntuu paremmalta kerätä niitä, kun monien uusien Arabian/Hackmannin/Iittalan juttujen tuotanto on siirretty kaukoitään. Vielä en ole voinut mitään isompaa hankkia, koska ensin tarvitsisin kauniin astiakaapin. Aloittelen pienemmistä, kuten jälkiruokakulhoista 😉
Vaasisi on todella kaunis.
Minulla on pitkään ollut mielessä jonkin violetin lasiesineen kaiho.. Uusin löytöni oli muuten Sepänkylän Fyndikseltä Siirtolapuutarha-sarjan käyttämätön teekannu. Harmi vaan ovat nekin muistaakseni Thaimaassa tehty. Jotenkin surettaa, ettei tuo oikein tiedä pitemmän päälle hyvää suomalaiselle lasiosaamiselle. Miten käy sitten mm.lasinpuhaltajien ammattikunnan. Moni heistä on pitkänlinjan ammattilainen, nykydegnerit tuskin hallitsevat alaa samalla tavalla, kuin Iittalassa ja Riihimäellä asuneet vanhat suunnittelijat, jotka tekivät tiivistä yhteistyötä puhaltajien ym. kanssa.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt lasitaidetta, mutta jos kapistukset ovat samalla käyttöesineitä, saavat ne minulta suuren peukun. Itseltä löytyy pieni aurinkopullo ja yksi toinen, vihreä maljakko. Ja toki ihan ruoka-astiat ovat kivoja myös. 🙂
Ajattele, olisitkohan pari vuotta sitten edes ajatellut..? Hauskaa miten elämä vie meitä eteenpäin makumaailmassa 🙂 Ihana ja varsinkin kun laitoit noita päärynöitä siihen!
Maaria: Liilaa lasia katselen minäkin, sopisi hyvin kaveriksi tälle vihreälle! On totta, että osaaminen hiipuu näissäkin asioissa hiljalleen ja käsityöläisammatista on tullut kannattamatonta. Todella kurjaa 🙁 Vanhojen esineiden ostaminen on hyvä juttu tämänkin vuoksi!
June: Lasitaide ei kyllä kiinnosta abstraktina möhkäleenä muakaan lainkaan, jo kaikki Oiva Toikka -linnut on ihan liikaa! Meillä ei muutenkaan ole ainuttakaan ”pyhäastiaa” vaan kaikki on koko ajan käytössä. Haluan nauttia astioistani joku päivä, kun ei niitä hautaankaan saa! 🙂
Kamomilla: Näin se tosiaan on – Shabby Chic innostus vetelee mulla ihan viimeisiään ja tyyli on selkeesti muuttumassa kohti värikkäämpää industrial vintagea retro-höysteellä! Ja ihan luonnostaan 🙂
Merja: Ilmakuplat tekevät näistä kyllä ihan liikkiksiä – joissain uusissa Aalto-maljakoissa ei yhtään ole sama fiilis.
Oih! Tiedätkö, minäkin ostin kesällä Hangosta Tynellin Pala-maljakon. Mummolassa on sellainen vihreä, ja kun eteeni sattui harmaa versio, en VOINUT jättää sitä kauppaan. Tai saatoin. Viideksi minuutiksi. Sitten kävin hakemassa sen pois 🙂
Annimanni: Harmaa vaasi sopisi tälle myös kaveriksi – Pala-maljakkoja näkyykin aina tasaisen väliajoin, joten täytyy harkita jos tulee edullisesti vastaan 🙂
TYNELL
Moi! Kärsin tällä hetkellä sitkeästä lasimaniasta, joka näkyy ylikorostuneena kiinnostuksena lasipulloja ja -maljakoita kohtaan. Mitä isompi ja näyttävämpi, sen parempi. En yritä ymmärtää, vaikka onhan lasi kaunista ja monikäyttöistä.
Tänään kohtasin ensimmäisen designlasitavaran ja se olikin sitten rakkautta kuuluisalla ensi silmäyksellä. Kuvaviesti tutulle designlasiekspertille (hei vaan Tommi!) vakuutti, että kyseessä oli hinnan puolesta ihan ok löytö. H. Tynellin Palkki edustaa nyt keittiönpöydällä! Mites on, kiinnostaako design-lasi?
I bought my first design vase today. It is made by the famous Finnish designer H. Tynell. I don´t really care that it is _design_, but of course I like to think that this was money well spent.
For me it´s more about the form and colour, and in my eyes this has it all!
13 replies to “TYNELL”
pieni mopo
Komea löytö ja niin kaunis vihreän sävy.
elsa
Eihän kaikkea tarvitsekaan ymmärtää…
Vielä minua ei ole design-lasi kiinnostanut, mutta sinun yksilösi on kaunis.
selma
Tosi kaunista on! Ei ole kyllä IKINÄ?? vielä mua purrut lasimania, mutta täytyy samalla myöntää etten voi muillakaan astioilla kauheasti leveillä. On saatu niin paljon lahjaksi, että pelkään mikä kylmä sota alkaa jos hankin niitä mitä oikeasti haluaisin, mutta kyllä senkin aika vielä tulee;)
Joanna
Aivan ihana! Kyseisiä maljakoita näkyi pienempinä Hämeenlinnan kirpputorilla.
Saako kysyä mitä maljakosta maksoit?
maiju
Selma: tässä viimeisessä muutossa laitoin kylmästi pois kaikki astiat, joista en tykkää – myös sellaiset ”ihan ok” jutut saivat lähteä kirppikselle. Tilalle olen hankkinut vain sitä, mistä pidän eli mm. Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa. Tulos: kaapit tyhjentyivät ja samalla rahalla sain astioita, jotka ilahduttavat joka päivä! (Juu enkä kertaakaan ole kaivannut niitä vanhoja, joista osasta luopuminen ehkä vähän kirpaisikin)
Joanna: Maksoin vaasista 35 €. Hinnat näissä vaihtelee aika paljon, sillä mm. Huuto netissä pyyntöjä on ollut jopa 100 €. Mitä pienemmät maksoivat?
Anonymous
Vuosia olen ihaillut, hamunnut ja himoinnut vanhaa suomalaista lasia.
Tuntuu paremmalta kerätä niitä, kun monien uusien Arabian/Hackmannin/Iittalan juttujen tuotanto on siirretty kaukoitään.
Vielä en ole voinut mitään isompaa hankkia, koska ensin tarvitsisin kauniin astiakaapin. Aloittelen pienemmistä, kuten jälkiruokakulhoista 😉
Vaasisi on todella kaunis.
Minulla on pitkään ollut mielessä jonkin violetin lasiesineen kaiho..
Uusin löytöni oli muuten Sepänkylän Fyndikseltä Siirtolapuutarha-sarjan käyttämätön teekannu. Harmi vaan ovat nekin muistaakseni Thaimaassa tehty.
Jotenkin surettaa, ettei tuo oikein tiedä pitemmän päälle hyvää suomalaiselle lasiosaamiselle. Miten käy sitten mm.lasinpuhaltajien ammattikunnan. Moni heistä on pitkänlinjan ammattilainen, nykydegnerit tuskin hallitsevat alaa samalla tavalla, kuin Iittalassa ja Riihimäellä asuneet vanhat suunnittelijat, jotka tekivät tiivistä yhteistyötä puhaltajien ym. kanssa.
-Maaria
June
On se kaunis!
Mä en ole koskaan ymmärtänyt lasitaidetta, mutta jos kapistukset ovat samalla käyttöesineitä, saavat ne minulta suuren peukun. Itseltä löytyy pieni aurinkopullo ja yksi toinen, vihreä maljakko. Ja toki ihan ruoka-astiat ovat kivoja myös. 🙂
(terveisin nimensä vaihtanut Bubble)
Kamomilla
Ajattele, olisitkohan pari vuotta sitten edes ajatellut..? Hauskaa miten elämä vie meitä eteenpäin makumaailmassa 🙂
Ihana ja varsinkin kun laitoit noita päärynöitä siihen!
Merja
Tuo on kaunis. Minulla on Tynellin Pala-maljakko jonka jostain löysin 5 eurolla. Parasta minussa noissa on graafiset linjat yhdistettynä ilmakupliin 🙂
maiju
Maaria: Liilaa lasia katselen minäkin, sopisi hyvin kaveriksi tälle vihreälle! On totta, että osaaminen hiipuu näissäkin asioissa hiljalleen ja käsityöläisammatista on tullut kannattamatonta. Todella kurjaa 🙁 Vanhojen esineiden ostaminen on hyvä juttu tämänkin vuoksi!
June: Lasitaide ei kyllä kiinnosta abstraktina möhkäleenä muakaan lainkaan, jo kaikki Oiva Toikka -linnut on ihan liikaa! Meillä ei muutenkaan ole ainuttakaan ”pyhäastiaa” vaan kaikki on koko ajan käytössä. Haluan nauttia astioistani joku päivä, kun ei niitä hautaankaan saa! 🙂
Kamomilla: Näin se tosiaan on – Shabby Chic innostus vetelee mulla ihan viimeisiään ja tyyli on selkeesti muuttumassa kohti värikkäämpää industrial vintagea retro-höysteellä! Ja ihan luonnostaan 🙂
Merja: Ilmakuplat tekevät näistä kyllä ihan liikkiksiä – joissain uusissa Aalto-maljakoissa ei yhtään ole sama fiilis.
Annimanni/Arkkitehdin tytär
Oih! Tiedätkö, minäkin ostin kesällä Hangosta Tynellin Pala-maljakon. Mummolassa on sellainen vihreä, ja kun eteeni sattui harmaa versio, en VOINUT jättää sitä kauppaan. Tai saatoin. Viideksi minuutiksi. Sitten kävin hakemassa sen pois 🙂
Nalle
Tästä se lähtee; Tynelliin jää koukkuun.
maiju
Annimanni: Harmaa vaasi sopisi tälle myös kaveriksi – Pala-maljakkoja näkyykin aina tasaisen väliajoin, joten täytyy harkita jos tulee edullisesti vastaan 🙂
Nalle: Yritän hillitä! 🙂