Hei! Kun kirjoitin edellisen postauksen, ajattelin, että aivoistani poistuisi kaikki sisustusbloggaamiseen liittyvät asiat. Tai no ei ihan kaikki tietenkään, mutta että harrastus korvautuisi pikkuhiljaa muilla harrastuksilla. No eihän se tietysti niin toimi, varsinkaan kun näitä juttuja on tehnyt henkeen ja vereen omistautuneena. Ja lähes vuosikymmenen ajan. Eli siis. Olen hiljalleen palailemassa, vaikkakaan en täällä. Tietoa uudesta sivusta tulee mahdollisimman pian!
Sitä ennen muutama sana tästä t o i s e s t a j u t u s t a, joka on jo pidempään ollut taustalla meneillään. Moni teistä jo tietääkin, että meidän koti on ollut mukana Maikkarilla nyt neljättä kautta pyörivässä Suomen kaunein koti -ohjelmassa! Ajattelin, että kerron nyt siitä vähän taustaa eli mistä kaikki alkoi.
Sattui nimittäin niin, että me oltiin viime kesänä mökillä, kun puhelin soi. Olin juuri laittanut sen latautumaan, sillä akkua oli jäljellä enää muutama prosentti. Mulla oli parikuinen Theo sylissä ja yritin rauhoitella kärttyistä pientä. Vauva rauhoittui ja päätin vastata puhelin edelleen superlyhyessä johdossa kiinni. Kesti hetken siinä kaksinkerroin kyykkiessä tajuta, että toisessa päässä tosiaan oli Banijayn tuotantoyhtiö, josta tiedusteltiin meidän halukkuutta osallistua ohjelmaan! Asia vaati tietysti kypsyttelyä enemmän kuin yhden puhelun ajan, sillä Teukkahan oli vielä silloin tosi pieni. Eli jaksaisinko vauvanhoidolta lähteä mukaan, miltä kameran edessä oleminen tuntuisi ja ennen kaikkea, mitä kaikkea kotona pitäisi tehdä, jotta sen saisi kuvauskuntoon..!? Merimies, anoppi ja kaikki kaverit olivat kuitenkin heti osallistumisen kannalla, joten päätös syntyi muutamassa päivässä…
Miltä osallistuminen sitten tuntui? Ensinnäkin kaikki viime kesän oikeasti helteiset päivät (niitä oli yhteensä kolme) menivät siivotessa. Se oli oikeesti tosi iso urakka – kaikki repsotukset ja tekemättä jääneet jutut piti laittaa kuntoon, kaikki ylimääräiset tavarat piti järjestellä ojennukseen ja jokaikinen nurkka piti kuurata puhtaaksi. Merimies ilmoitti jo heti ekan puhelun jälkeen, että ei osaisi olla kameran edessä luontevasti, joten esiintyminen ohjelmassa jäisi mulle, jaiks… Kokemus oli mullekin ensimmäinen, joten en oikein osannut ajatella siitä mitään. Lopuksi kävikin niin, että olinkin aika huonosti valmistautunut siihen mitä tulisin kameran edessä sanomaan, ja omat repliikit tuntuivat tosi sekavilta… ei kovin fiksua! Onneksi kaikki kaudet on kuvannut lähes sama kuvaustiimi ja ohjaaja eli he osasivat opastaa mua hyvin. Tilanne oli siis loppujen lopuksi melko rento ja moni otto meni jopa ensimmäisellä purkkiin. En vaan itse jälkeen päin muistanut yhtään, mitä olin sanonut!! XD XD
Meidän osuus kuvauksista kesti kolmisen tuntia. Tuomareita me ei tavattu lainkaan ja se tiedettiinkin jo etukäteen. Tästä olitiin erityisen tarkkoja, jotta mitään puolueellisuutta ei pääse tuomareihin nähden syntymään. Myöskään mitään kuvausmateriaalia ei perheiden ole mahdollista nähdä etukäteen vaan me nähtiin meidän jakso aivan samaan aikaan kuin kaikki muutkin katsojat! En pysty tähän kuvailemaan, miten hullun jännää se oli, koko perhe samassa mytyssä sohvalla ihmettelemässä mammaa telkkarissa, heh! Jännitin omaa esiintymistä niin paljon, etten hoksannut stressata tuomareiden kommentteja saati pisteitä ollenkaan etukäteen. Happi alkoikin kulkea vasta sen jälkeen, kun mun oma osuus oli ohi ja tuomareilta alkoi tulla mitä ihanampia kommentteja meidän kodista! Aivan mahtavaa!!! Pisteiden tultua täällä sitten kiljuttiinkin jo ihan ääneen, sillä tilannehan meni todella tiukaksi ja kaikki kodit saivat huippupisteet. Huh hei, istuin sohvalla suu auki varmaan vartin ja vaan tuijotin puhelimeen tulvivia onnitteluviestejä! Me ei _t o d e l l a k a a n_ ajateltu, että meidän koti voisi mennä finaaliin!
Ja sitten paluu tähän päivään: tällä hetkellä eletään siis ohjelman loppumetrejä eli Suomen kaunein koti -kilpailun äänestys käynnistyi maanantaina. Äänestysaikaa on viikko eli sunnuntaihin 19.3. klo. 24:00 asti. Voitto ratkeaa finaalijakossa 27.3. Meistä olisi tietysti aivan huikeaa voittaa kisa eli jokaikinen ääni on äärimmäisen tärkeä!! Jos haluat antaa meidän kodille äänesi, niin äänestys löytyy tämän linkin takaa. Meidän koti on numero 6 – kerrostaloja eri vuosikymmeniltä.KIITOS teille kaikille, jotka äänestätte!!! <3 <3
Ja sitten vielä viimeinen kysymys – mitä tekisin voittorahoilla? Verokarhun vierailun jälkeen ostaisin itselleni uudet silmälasit ja kävisin hammaslääkärissä. Sitten varaisin viikonloppuloman merimiehelle, Teukalle ja mulle. Kävisimme jossain Euroopan vanhassa kaupungissa kiertelemässä paikalliset 2nd hand -kaupat ja kirppikset. En keräisi lattialta yhtään lelua kolmeen päivään, enkä pesisi pyykkiä. Enkä varsinkaan laittaisi ruokaa! En muista koska viimeksi olisin ollut näin matkan (= lue vaihtelun) tarpeessa kuin nyt!! Aina ja Paavo saisivat myös jotain haluaamaansa kivaa. Lopuksi toteuttaisin toisen näistä kahdesta sisustushaaveesta – ostaisin joko unelmieni valaisimen tai hiotuttaisin keittiön ja olohuoneen lattiat puulle. Koti <3
SUOMEN KAUNEIN KOTI -KULISSEISSA
Hei! Kun kirjoitin edellisen postauksen, ajattelin, että aivoistani poistuisi kaikki sisustusbloggaamiseen liittyvät asiat. Tai no ei ihan kaikki tietenkään, mutta että harrastus korvautuisi pikkuhiljaa muilla harrastuksilla. No eihän se tietysti niin toimi, varsinkaan kun näitä juttuja on tehnyt henkeen ja vereen omistautuneena. Ja lähes vuosikymmenen ajan. Eli siis. Olen hiljalleen palailemassa, vaikkakaan en täällä. Tietoa uudesta sivusta tulee mahdollisimman pian!
Sitä ennen muutama sana tästä t o i s e s t a j u t u s t a, joka on jo pidempään ollut taustalla meneillään. Moni teistä jo tietääkin, että meidän koti on ollut mukana Maikkarilla nyt neljättä kautta pyörivässä Suomen kaunein koti -ohjelmassa! Ajattelin, että kerron nyt siitä vähän taustaa eli mistä kaikki alkoi.
Sattui nimittäin niin, että me oltiin viime kesänä mökillä, kun puhelin soi. Olin juuri laittanut sen latautumaan, sillä akkua oli jäljellä enää muutama prosentti. Mulla oli parikuinen Theo sylissä ja yritin rauhoitella kärttyistä pientä. Vauva rauhoittui ja päätin vastata puhelin edelleen superlyhyessä johdossa kiinni. Kesti hetken siinä kaksinkerroin kyykkiessä tajuta, että toisessa päässä tosiaan oli Banijayn tuotantoyhtiö, josta tiedusteltiin meidän halukkuutta osallistua ohjelmaan! Asia vaati tietysti kypsyttelyä enemmän kuin yhden puhelun ajan, sillä Teukkahan oli vielä silloin tosi pieni. Eli jaksaisinko vauvanhoidolta lähteä mukaan, miltä kameran edessä oleminen tuntuisi ja ennen kaikkea, mitä kaikkea kotona pitäisi tehdä, jotta sen saisi kuvauskuntoon..!? Merimies, anoppi ja kaikki kaverit olivat kuitenkin heti osallistumisen kannalla, joten päätös syntyi muutamassa päivässä…
Miltä osallistuminen sitten tuntui? Ensinnäkin kaikki viime kesän oikeasti helteiset päivät (niitä oli yhteensä kolme) menivät siivotessa. Se oli oikeesti tosi iso urakka – kaikki repsotukset ja tekemättä jääneet jutut piti laittaa kuntoon, kaikki ylimääräiset tavarat piti järjestellä ojennukseen ja jokaikinen nurkka piti kuurata puhtaaksi. Merimies ilmoitti jo heti ekan puhelun jälkeen, että ei osaisi olla kameran edessä luontevasti, joten esiintyminen ohjelmassa jäisi mulle, jaiks… Kokemus oli mullekin ensimmäinen, joten en oikein osannut ajatella siitä mitään. Lopuksi kävikin niin, että olinkin aika huonosti valmistautunut siihen mitä tulisin kameran edessä sanomaan, ja omat repliikit tuntuivat tosi sekavilta… ei kovin fiksua! Onneksi kaikki kaudet on kuvannut lähes sama kuvaustiimi ja ohjaaja eli he osasivat opastaa mua hyvin. Tilanne oli siis loppujen lopuksi melko rento ja moni otto meni jopa ensimmäisellä purkkiin. En vaan itse jälkeen päin muistanut yhtään, mitä olin sanonut!! XD XD
Meidän osuus kuvauksista kesti kolmisen tuntia. Tuomareita me ei tavattu lainkaan ja se tiedettiinkin jo etukäteen. Tästä olitiin erityisen tarkkoja, jotta mitään puolueellisuutta ei pääse tuomareihin nähden syntymään. Myöskään mitään kuvausmateriaalia ei perheiden ole mahdollista nähdä etukäteen vaan me nähtiin meidän jakso aivan samaan aikaan kuin kaikki muutkin katsojat! En pysty tähän kuvailemaan, miten hullun jännää se oli, koko perhe samassa mytyssä sohvalla ihmettelemässä mammaa telkkarissa, heh! Jännitin omaa esiintymistä niin paljon, etten hoksannut stressata tuomareiden kommentteja saati pisteitä ollenkaan etukäteen. Happi alkoikin kulkea vasta sen jälkeen, kun mun oma osuus oli ohi ja tuomareilta alkoi tulla mitä ihanampia kommentteja meidän kodista! Aivan mahtavaa!!! Pisteiden tultua täällä sitten kiljuttiinkin jo ihan ääneen, sillä tilannehan meni todella tiukaksi ja kaikki kodit saivat huippupisteet. Huh hei, istuin sohvalla suu auki varmaan vartin ja vaan tuijotin puhelimeen tulvivia onnitteluviestejä! Me ei _t o d e l l a k a a n_ ajateltu, että meidän koti voisi mennä finaaliin!
Ja sitten paluu tähän päivään: tällä hetkellä eletään siis ohjelman loppumetrejä eli Suomen kaunein koti -kilpailun äänestys käynnistyi maanantaina. Äänestysaikaa on viikko eli sunnuntaihin 19.3. klo. 24:00 asti. Voitto ratkeaa finaalijakossa 27.3. Meistä olisi tietysti aivan huikeaa voittaa kisa eli jokaikinen ääni on äärimmäisen tärkeä!! Jos haluat antaa meidän kodille äänesi, niin äänestys löytyy tämän linkin takaa. Meidän koti on numero 6 – kerrostaloja eri vuosikymmeniltä. KIITOS teille kaikille, jotka äänestätte!!! <3 <3
Ja sitten vielä viimeinen kysymys – mitä tekisin voittorahoilla? Verokarhun vierailun jälkeen ostaisin itselleni uudet silmälasit ja kävisin hammaslääkärissä. Sitten varaisin viikonloppuloman merimiehelle, Teukalle ja mulle. Kävisimme jossain Euroopan vanhassa kaupungissa kiertelemässä paikalliset 2nd hand -kaupat ja kirppikset. En keräisi lattialta yhtään lelua kolmeen päivään, enkä pesisi pyykkiä. Enkä varsinkaan laittaisi ruokaa! En muista koska viimeksi olisin ollut näin matkan (= lue vaihtelun) tarpeessa kuin nyt!! Aina ja Paavo saisivat myös jotain haluaamaansa kivaa. Lopuksi toteuttaisin toisen näistä kahdesta sisustushaaveesta – ostaisin joko unelmieni valaisimen tai hiotuttaisin keittiön ja olohuoneen lattiat puulle. Koti <3