Hei! Tänä vuonna toteutin yhden pitkään mielessä olleen haaveen ja ilmoitin itseni työväenopiston keramiikkakurssille. Sitä ennen arki on tuntunut liian täydeltä, että siinä olisi ollut sijaa mun omalle kodin ulkopuolella tapahtuvalle säännölliselle harrastukselle. Tai miksei se ennenkin olisi ollut mahdollista, mutta en vain ole halunnut tukkia kalenteria täyteen ja elää liian ennalta aikataulutettua elämää. Jos jotain olen vanhemmuudesta oppinut, niin se on se, että liiallinen kiire kostautuu helposti ja kaikki sujuu paremmin, jos elämässä on riittävästi joutenoloa ja väljyyttä. Mutta nyt se haave käsien upottamisesta saveen vihdoin toteutui enkä voisi olla onnellisempi niistä hetkistä! Torstaista on tullut viikon paras päivä, jota alan odottaa jo heti maanantaina – omaa keramiikkaterapiaa!
Olen koko syksyn kerännyt savitöihin inspiraatiokuvia, mutta siitä huolimatta pää tuntui ensimmäisellä kurssikerralla ihan tyhjältä. Savi on samaan aikaan sekä helppo että vaikea materiaali. Siitä voi muovata mitä vain, mutta samaan aikaan on haasteellista saada se pitämään muotonsa. Pää voi haluta asioita, joita kädet eivät pysty toteuttamaan. Niinpä pari ensimmäistä kertaa on mennyt täysin totutellessa saven ominaisuuksiin sekä erilaisiin työstötekniikoihin. Kurssilla on syntynyt yksinkertaisia muotoja kuten vateja, kynttilänjalkoja, maljakko ja pari pientä kulhoa. Kaikki suunnitelmat on saanut jättää sivuun, ja olen keskittynyt vain saven vapaaseen muovailuun ilman mitään ennakko-odotuksia. Ja juuri se on tehnyt tästä harrastuksesta niin hauskan – saa päästää luovuuden valloilleen ja tehdä käsillä aivan mitä haluaa, oli järkeä tai ei! Etenkin kaaren malliset kynttilänjalat syntyivät näistä lähtökohdista, vapaana toteutuksena ilman liiallista ajattelua.
Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä kuitenkin nuo roiskeiset vadit, joiden oli tarkoitus olla mustavalkoisia. Lasitteen käyttäytymistä on poltettaessa kuitenkin mahdoton ennakoida eli mustat roiskeet muuttuivat uunituksessa tummanruskeiksi. Myös ruskeiden kaarien lasitus epäonnistui ja väristä tuli vähemmän mairitteleva. Jätän nyt sanomatta mitä ruskean sävyä se muistuttaa, hehheh! Tämä tietty ennakoimattomuus kuitenkin kuuluu asiaan ja lisää entisestään mielenkiintoa ja innostusta seuraaviin kokeiluihin. Syyslukukauteen kuuluu vielä kolme kurssikertaa eli saa nähdä, mitä keksin seuraavaksi tehdä. Tällä hetkellä raakapolttoa odottaa ainakin seinälampetti… :). Onko siellä puolen ruutua muita saman lajin harrastajia tai haaveilijoita? Hi! Dreams can come true like having a hobby and three kids at the same time, wo-haa! It´s been years since I did something by my own after work, so every Thursday feels extra special from now on as I´m attending to a pottery class! This is something I´ve been dreaming of doing for several years, but now it finally felt like it would be managable with everything else that´s constantly going on with the kids and familylife. I call it my Thursday theraphy, cause it´s just so relaxing to get my hands into that clay and start moulding it totally free of any thoughts or worries. You could think that it´s so easy to make just about anything, but it´s actually quite difficult to get that right shape you´re looking for. But I´m not stressing about it, cause it can kill all the fun and that´s not the point. Instead I´m letting my hands do the work and so far I´ve created some bowls, candle sticks and two trays. Is there anyone else sharing the same dream or excitement?
Minäkin juuri tänä syksynä toteutin haaveeni keramiikkakurssista, ja kippoja ja kuppeja valmistunut sekä muutama joulukoriste. Minun keramiikkapäivä on maanantai ja yhtäkkiä maanantaista onkin tullut se viikon paras päivä 😀 eilen kokeilin ensimmäistä kertaa dreijausta ja silläkin kupposen aikaiseksi kuitenkin sain !
Oi kuulostaa hyvältä ja tuo päivä varsinkin – voin kuvitella, että ei tee niin tiukkaa aloittaa uutta viikkoa! Mulle torstai-ilta on ihanaa soljumista viikonloppumoodiin, kun sen voimin jaksaa vielä perjantain töissä ja sitten relax! ♥️
Sama harrastus, samana päivänä. Tuo on kyllä täyttä terapiaa ja ihanaa omaa aikaa! Samaan aikaan helppoa ja haastavaa. Ja lasitus aina yhtä arvaamatonta. Ihania terapiahetkiä sulle! 🙂
Allekirjoitan joka sanan, aivan täydellistä pään nollausta yhdistettynä luovaan toimintaan – me like ja tätä lisää!! Keväällä ehkä vielä raku-kurssi… 🙂
Aiemmin olen ollut ihan perinteisillä savityökursseilla mutta syksyllä osallistuin parin viikonlopun rakukursille, iso suositus sille, on kyllä jännää hommaa ja siinä jos missä lopputulos on yllätys! Savityöt ovat kyllä terapiaa parhaimmillaan!
Se raku kiinnostaa muakin ja kuulemma keväällä on tulossa joku lyhyempi juttu siihen. Aion ehdottomasti olla mukana, jos aikataulut vain käyvät yksiin! Raku-töistä tulee niin mielettömiä ja prosessinakin se on kiinnostava! 🙂
Varmaan rauhoittava ja hieno harrastus! Itse en ole keramiikkaa kokeillut, mutta kangaspuilla kutomista harjoittelen. Se on myös tosi kivaa, vaikka ärräpäitä tulee välillä päästettyä kun mikään ei tahdo sujua. Meillä on siitä mukava kurssi, että pääsemme koska vaan omilla avaimilla sisälle kutomispaikkaan, joten ei ole niin ajasta kiinni. Opettaja on paikalla kerran viikossa eli torstaisin.
Kuulostaa kivalta ja itse asiassa oon joskus miettinytkin, että olisi hauska kokeilla kangaspuita. Ja tuokin on varmasti hyvä, että pystyy tekemään muulloinkin omaan tahtiin mutta samalla on säännöllisesti siinä joku, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa ja pallotella ideoita! 🙂
Sama harrastus ja sama päivä! Mulla kanssa oli pitkäaikaisena haaveena ja onneksi viime keväänä mahduin kurssille mukaan ja syksyllä oli tietty pakko jatkaa! Niin mukaansatempaavaa hommaa että ei tule paljoa muuta tunnilla mietittyä! Ihanat nuo kynttilänjalat! Saakohan tuota ideaa lainata? 😀
THURSDAY THERAPY
Hei! Tänä vuonna toteutin yhden pitkään mielessä olleen haaveen ja ilmoitin itseni työväenopiston keramiikkakurssille. Sitä ennen arki on tuntunut liian täydeltä, että siinä olisi ollut sijaa mun omalle kodin ulkopuolella tapahtuvalle säännölliselle harrastukselle. Tai miksei se ennenkin olisi ollut mahdollista, mutta en vain ole halunnut tukkia kalenteria täyteen ja elää liian ennalta aikataulutettua elämää. Jos jotain olen vanhemmuudesta oppinut, niin se on se, että liiallinen kiire kostautuu helposti ja kaikki sujuu paremmin, jos elämässä on riittävästi joutenoloa ja väljyyttä. Mutta nyt se haave käsien upottamisesta saveen vihdoin toteutui enkä voisi olla onnellisempi niistä hetkistä! Torstaista on tullut viikon paras päivä, jota alan odottaa jo heti maanantaina – omaa keramiikkaterapiaa!
Olen koko syksyn kerännyt savitöihin inspiraatiokuvia, mutta siitä huolimatta pää tuntui ensimmäisellä kurssikerralla ihan tyhjältä. Savi on samaan aikaan sekä helppo että vaikea materiaali. Siitä voi muovata mitä vain, mutta samaan aikaan on haasteellista saada se pitämään muotonsa. Pää voi haluta asioita, joita kädet eivät pysty toteuttamaan. Niinpä pari ensimmäistä kertaa on mennyt täysin totutellessa saven ominaisuuksiin sekä erilaisiin työstötekniikoihin. Kurssilla on syntynyt yksinkertaisia muotoja kuten vateja, kynttilänjalkoja, maljakko ja pari pientä kulhoa. Kaikki suunnitelmat on saanut jättää sivuun, ja olen keskittynyt vain saven vapaaseen muovailuun ilman mitään ennakko-odotuksia. Ja juuri se on tehnyt tästä harrastuksesta niin hauskan – saa päästää luovuuden valloilleen ja tehdä käsillä aivan mitä haluaa, oli järkeä tai ei! Etenkin kaaren malliset kynttilänjalat syntyivät näistä lähtökohdista, vapaana toteutuksena ilman liiallista ajattelua.
Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä kuitenkin nuo roiskeiset vadit, joiden oli tarkoitus olla mustavalkoisia. Lasitteen käyttäytymistä on poltettaessa kuitenkin mahdoton ennakoida eli mustat roiskeet muuttuivat uunituksessa tummanruskeiksi. Myös ruskeiden kaarien lasitus epäonnistui ja väristä tuli vähemmän mairitteleva. Jätän nyt sanomatta mitä ruskean sävyä se muistuttaa, hehheh! Tämä tietty ennakoimattomuus kuitenkin kuuluu asiaan ja lisää entisestään mielenkiintoa ja innostusta seuraaviin kokeiluihin. Syyslukukauteen kuuluu vielä kolme kurssikertaa eli saa nähdä, mitä keksin seuraavaksi tehdä. Tällä hetkellä raakapolttoa odottaa ainakin seinälampetti… :). Onko siellä puolen ruutua muita saman lajin harrastajia tai haaveilijoita?
Hi! Dreams can come true like having a hobby and three kids at the same time, wo-haa! It´s been years since I did something by my own after work, so every Thursday feels extra special from now on as I´m attending to a pottery class! This is something I´ve been dreaming of doing for several years, but now it finally felt like it would be managable with everything else that´s constantly going on with the kids and familylife. I call it my Thursday theraphy, cause it´s just so relaxing to get my hands into that clay and start moulding it totally free of any thoughts or worries. You could think that it´s so easy to make just about anything, but it´s actually quite difficult to get that right shape you´re looking for. But I´m not stressing about it, cause it can kill all the fun and that´s not the point. Instead I´m letting my hands do the work and so far I´ve created some bowls, candle sticks and two trays. Is there anyone else sharing the same dream or excitement?
11 replies to “THURSDAY THERAPY”
mnnamaria
Minäkin juuri tänä syksynä toteutin haaveeni keramiikkakurssista, ja kippoja ja kuppeja valmistunut sekä muutama joulukoriste. Minun keramiikkapäivä on maanantai ja yhtäkkiä maanantaista onkin tullut se viikon paras päivä 😀 eilen kokeilin ensimmäistä kertaa dreijausta ja silläkin kupposen aikaiseksi kuitenkin sain !
maiju
Oi kuulostaa hyvältä ja tuo päivä varsinkin – voin kuvitella, että ei tee niin tiukkaa aloittaa uutta viikkoa! Mulle torstai-ilta on ihanaa soljumista viikonloppumoodiin, kun sen voimin jaksaa vielä perjantain töissä ja sitten relax! ♥️
Sanna
Täällä samanlainen keskiviikon hermojen lepuutus 🙂 Niin palkitsevaa. Eikö voisi käydä joka päivä?
maiju
Aivan samaa mieltä! 2,5 h menee yhdessä hujauksessa ja olo on kuin olisi pienellä lomalla käynyt – aivan parasta! <3
Riikka
Sama harrastus, samana päivänä. Tuo on kyllä täyttä terapiaa ja ihanaa omaa aikaa! Samaan aikaan helppoa ja haastavaa. Ja lasitus aina yhtä arvaamatonta. Ihania terapiahetkiä sulle! 🙂
maiju
Allekirjoitan joka sanan, aivan täydellistä pään nollausta yhdistettynä luovaan toimintaan – me like ja tätä lisää!! Keväällä ehkä vielä raku-kurssi… 🙂
Piia
Aiemmin olen ollut ihan perinteisillä savityökursseilla mutta syksyllä osallistuin parin viikonlopun rakukursille, iso suositus sille, on kyllä jännää hommaa ja siinä jos missä lopputulos on yllätys! Savityöt ovat kyllä terapiaa parhaimmillaan!
maiju
Se raku kiinnostaa muakin ja kuulemma keväällä on tulossa joku lyhyempi juttu siihen. Aion ehdottomasti olla mukana, jos aikataulut vain käyvät yksiin! Raku-töistä tulee niin mielettömiä ja prosessinakin se on kiinnostava! 🙂
Kristiina Kortelahti / Kristiina K
Varmaan rauhoittava ja hieno harrastus! Itse en ole keramiikkaa kokeillut, mutta kangaspuilla kutomista harjoittelen. Se on myös tosi kivaa, vaikka ärräpäitä tulee välillä päästettyä kun mikään ei tahdo sujua. Meillä on siitä mukava kurssi, että pääsemme koska vaan omilla avaimilla sisälle kutomispaikkaan, joten ei ole niin ajasta kiinni. Opettaja on paikalla kerran viikossa eli torstaisin.
maiju
Kuulostaa kivalta ja itse asiassa oon joskus miettinytkin, että olisi hauska kokeilla kangaspuita. Ja tuokin on varmasti hyvä, että pystyy tekemään muulloinkin omaan tahtiin mutta samalla on säännöllisesti siinä joku, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa ja pallotella ideoita! 🙂
Jenni
Sama harrastus ja sama päivä! Mulla kanssa oli pitkäaikaisena haaveena ja onneksi viime keväänä mahduin kurssille mukaan ja syksyllä oli tietty pakko jatkaa! Niin mukaansatempaavaa hommaa että ei tule paljoa muuta tunnilla mietittyä! Ihanat nuo kynttilänjalat! Saakohan tuota ideaa lainata? 😀