BEHIND THE BLOG AND FRONTDOOR

Hei! Somessa on viime päivinä kiertänyt kiinnostava keskustelu some-sisältöjen aitoudesta. Tämä keskusteluhan aina pulpahtaa pintaan säännöllisin väliajoin. Jokainen määrittelee aitouden vähän eri tavalla, osa ehkä ajattelee, että pitäisi jakaa enemmän arkea ja niitä ei niin siistejä nurkkia ja osa taas mieltää aitouden syvällisemmiksi teemoiksi eli että esimerkiksi bloggaaja kirjoittaa ajatuksiaan elämästä vähän laajemmin. Eli ei vain pelkkää kaunista siloteltua pintaa vaan elämää sen eri kirjoissa. Silti tietty varovaisuus jäytää taustalla, sillä liikaakaan ei huvita sanoa, jottei kukaan loukkaannu tai toisaalta saa tietoonsa asioita, joista voi itselle olla myöhemmin haittaa. Lapset kuvissa kertovat elämästä, mutta toisaalta heidät pitäisi suojata. Jos erehdyt valittamaan jostain ja kertomaan negatiivisista tunteista, ilmaantuu aina toinen, jolla on kurjempi tilanne ja huomaatkin valittaneesi tyhjästä. Tähän kun vielä lisätään somen kaupallistuminen sekä laatuvaatimuksien hurjan nopea kasvu, en yhtään ihmettele, että aitouden tunne saattaa hiljalleen hävitä! Itse olen kärsinyt erityisesti kuvien laatuun liittyvistä paineista, mikä tietysti korostuu etenkin tähän talvi-aikaan. Sitä näkee feedi-kaupalla kauniita täydellisiä kuvia ja ajattelee, että hitsi en voi tätä omaa epäskarppia kuvaa nyt laittaakaan, koska se ei ole tarpeeksi laadukas. Itsekritiikki ja itsesensuuri saavat ylivallan.

 


Noh, olipas taas kasa jäsentelemättömiä ajatuksia, toivottavasti saitte edes vähän kiinni, siitä mitä ajattelen. Oma linjani on näiden 12 vuoden aikana ollut koko ajan melko selkeä eli olen täällä blogissa käsitellyt lähinnä sisustamiseen liittyviä aiheita. Välillä kuvissa on pilkahtanut lastenjuhlia tai muuta perhe-elämää sen suurempia henkilökohtaisuuksia avaamatta. Ja näin ajattelin tietysti myös jatkaa. Paitsi! Olen viime päivinä selannut ruotsalaisen sisustusbloggaaja Johanna Bradfordin blogia ja kokenut sen myötä jonkinlaisen paluu juurille -tunteen! Johanna nimittäin päivittää blogiaan ihanan rennolla otteella ja julkaisee sekaisin niin stailattuja kuvia kuin kännykkäräpsyjäkin. Ja jokaisesta niistä löydän itselleni jotain, joka kolahtaa ja joka inspiroi! Eli jospa tästä saisin kimmoketta itsellekin? Hölläisin vähän kohtuuttomia itse itselleni asettamiani vaatimuksia ja bloggaisin sen myötä enemmän ja säännöllisemmin. Tähän hetkeen tultaessa olen kyllä jo huomannut, että ajan järjestäminen blogia varten ei muuten onnistu, jos kuvien kanssa hifistely vie energian ennen kuin olen edes päässyt aloittamaan.


Sisalmatto saatu / Sisal carpet gifted



Näissä jo marraskuussa ottamissani kuvissa näkyy (seinien likaisten sormenjälkien lisäksi) hieman meidän eteistä, jonka parissa oon tehnyt paljon hommia. Portaat on maalattu ja seinistä on revitty pois lasikuitutapetti. Merimies innostui nikkaroimaan sinne naulakon, kun näytin hänelle vastaavaa toteutusta Lantliv-lehdestä. Naulakko tehtiin vanhan täyspuisen Lundia-laatikoston päälle eli rakensimme yläosan liimapuulevystä. Päälle vanha suosikkini Valamo-maalisävy, uudet vetimet sekä koukkuja rautakaupasta. Tämä oli ihanan nopea homma ja ollut käytössä aivan mahtava, kun jokaiselle lapselle on oma kolonsa ja peräti kolme koria/laatikkoa pipoille, hanskoille ja kengille! Toiselle seinälle rakensin niinikään liimapuulevystä kevyen hattuhyllyn sekä kengille telineen meitä aikuisia varten. Kokonaisuuden viimeisteli VM Carpetin Panama-kokolattiasisalmatto (tuote saatu!), joka on stopannut hiekan tulon tehokkaasti.

Seuraavaksi mennään sitten meidän keittiöön, sillä uudet kaapit ovat vihdoin tulleet eli homma etenee! 🙂